MUISTATKO TŠETŠENIAN? (2)
|
| NÄYTTELYSTÄNI Näyttelyni aihe on
Tšetšenia ja tšetšeenit. Aihe on myös ajankohtainen, sillä Putinin
Venäjä yrittää nyt Ukrainassa samaa kuin aiemmin Tšetšeniassa.
Tšetšenia itsenäistyi hetkeksi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, mutta tuhoutui sitten kahdessa sodassa, ja on nyt osa Venäjää. Sodat olivat verisiä: kuolleisuus niissä oli väkilukuun suhteutettuna paljon isompi kuin vaikkapa Suomen sisällissodassa ja niissä sodissa, jotka Suomi kävi osana Toista maailmansotaa. Jäljelle jääneet tšetšeenit elävät nyt Venäjää palvelevan feodaaliherran armoilla — tai palvelevat häntä. Suuri osa tšetšeeneistä elää emigrantteina tai pakolaisina eri puolilla maailmaa. Tšetšeniaa kannattaa muistella ja miettiä ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin, on tietenkin syytä puolustaa tšetšeenien ihmisoikeuksia ja itsenäistymispyrkimyksiä. Toiseksi: meillä on paljon opittavaa heidän kohtalostaan ja Tšetšenian sodista. Ennen ja jälkeen niiden sotien on käyty monia muita vastaavia, vaihtelevin tuloksin. Tšetšenian sodat liittyvät suoraan myös nyt käynnissä olevaan Ukrainan sotaan, sillä Vladimir Putin nousi Venäjän johtoon jälkimmäisen Tšetšenian sodan ansiosta. Sota kannusti Putinin Venäjää jatkamaan samalla tiellä, sillä Putinin näkökulmasta Tšetšeniassa kävi hyvin: maa liitettiin uudelleen Venäjään, eikä muu maailma ryhtynyt mihinkään merkittäviin vastatoimiin. Tämä rohkaisi Venäjää ajamaan imperiuminsa palauttamista. Länsimaatkin kannustivat Venäjää tähän — tahattomasti, mutta kuitenkin — käymällä omia, epäoikeutettuja sotiaan Afganistanissa ja Irakissa. Ei ihme, että Venäjän johtajat tulkitsivat tilannetta niin, että ”Tämähän toimii ja verrokkimme lännessä tekevät ihan samaa. Seuraavaksi otetaan Ukraina, eihän se ole edes oikea maa!” Näyttelyssäni on maalauksia ja tekstejä. Näyttelyn edellinen versio, sekin nimeltään Muistatko Tšetšenian? oli esillä Kulttuurikeskus Caisassa, Helsingissä 2023. Turussa on esillä päivitetty versio, jossa on mukana myös uusia maalauksia. Olen tehnyt Tšetšeniaan liittyvää moniosaista teosta silloin tällöin vuodesta 2008 ja esittänyt siitä katkelmia monissa näyttelyissä. Teos on niin laaja, ettei se ole koskaan ollut kokonaisuudessaan esillä — Kriittisessä Galleriassakin näytän siitä vain osia. Turun jälkeen Muistatko Tšetšenian? -näyttely on esillä Liettuan Taiteilijaseuran galleriassa syksyllä 2024. Silloin esillä on paljon laajempi otos teoksesta. Näyttelyn vanhimmat teokset ovat kaksi Tšetšenia- ja Venäjä-aiheista kollektiivimaalausta, jotka tein silloisten opiskelijoitteni kanssa toistakymmentä vuotta sitten. Opiskelijat olivat: Teo Ala-Ruona, Elisabeth Buzet, Sanna Halme, Hanna Peräkylä, Maria Petrova, Hannele Rosenbröijer, Sofia Tarassenko, Matti Vainio ja Janne Vasama. Näyttelyn uudemmat maalaukset ovat soolomaalauksiani vuodelta 2023 ja 2024. Sotaa, pakolaisuutta ja väkivaltaa on vaikea käsitellä taiteen keinoin, sillä kipua ei voi jakaa — toisin kuin vaikkapa ilon. Aina voi kuitenkin yrittää, sillä taidehistoriassa on paljon rohkaisevia esimerkkejä. Esimerkiksi Francisco de Goya (1746–1828) ja Otto Dix (1891–1969) käsittelivät tämäntyyppisiä aiheita hyvällä menestyksellä. He tekivät maalauksia ja grafiikkaa, jotka ovat minusta väkivallan kuvauksina yhtä koskettavia, yhtä paljon ymmärrystä lisääviä ja ajatteluun kannustavia kuin vaikkapa Claude Lanzmannin (1928–2018) holokaustia käsittelevä dokumenttielokuva Shoah (1985). Itse olen käsitellyt sotaa ja pakolaisuutta mm. dokumenttielokuvissa RIVERBULLS — Kirje Vladimir Putinille (2023) ja Pakolaiskeskusteluja (2020). Tällä kertaa lähestyn aihetta lähinnä maalaustaiteen keinoin. Mielestäni maalaus — tai runous — on näihinkin aiheisiin aivan yhtä hyvä kuin "asiapitoisemmat menetelmät". Filosofi Theodor Adorno (1903—1969) letkautti kerran luennollaan, että "On barbaarista kirjoittaa runoja holokaustin jälkeen." Myöhemmin, kirjassaan Negative Dialektik (1966) hän kuitenkin korjasi: "Loputon kärsimys pitää saada ilmaista, kidutetulla ihmisellä on oikeus huutaa. Saatoin siis olla väärässä, kun sanoin, ettei Auschwitzin jälkeen enää voi kirjoittaa runoja. Mutta ei ole väärin kysyä, voiko Auschwitzin jälkeen jatkaa elämistä — erityisesti voiko joku joka sattumalta pääsi karkuun, joku jonka kaiken järjen mukaan olisi pitänyt kuolla, voiko hän jatkaa elämistä." Tätä on minusta edelleen hyvä miettiä. Ja yrittää jatkaa myös runoilua, jollain uudella tavalla. Entä onko valkoisen, hyväosaisen suomalaisäijän hyvä ottaa taiteensa aiheeksi Tšetšenian ja Irakin sodat tai pakolaisuus? Olisiko parempi jättää se tšetšeeneille, irakilaisille ja pakolaisille itselleen — heille joilla on omakohtaista kokemusta asiasta ja joiden ääni harvemmin pääsee kuuluviin? Yksinkertaista, hyvää vastausta tähän ei ole. Yhtäältä on hyvä tehdä tilaa heikommassa asemassa olevien omalle äänelle ja taiteelle. Toisaalta jokaisella on oikeus käsitellä mitä aihetta tahansa. Kolmanneksi: ulkopuolelta saattaa nähdä joitakin asioita toisin tai tarkemmin kuin sisältä päin. Olen usein tehnyt taidetta, jonka aiheena ovat pakolaiset tai joku muu keskivertoa heikommassa asemassa oleva ihmisryhmä, johon en itse kuulu. Joskus olen tehnyt näitä teoksia omin päin, joskus yhteistyössä aihetta omakohtaisesti tuntevien henkilöiden, vaikkapa pakolaisten, kanssa. En ole ollut sodassa, enkä voi tietää millaista on olla pakolainen, mutta voin pohtia sitä. Eivätkä nämä teokset käsittele suinkaan vain heitä, vaan yhtä lailla myös minua, eli omaa suhdettani heihin: mitä minä ajattelen pakolaisista ja kaukaisista konflikteista, miten oma yhteiskuntani heihin ja niihin suhtautuu, millä tavalla olen itse suoraan tai epäsuorasti vaikuttanut niihin sotiin ja muihin konflikteihin, joiden seurauksena osa meistä on pakolaisia? Minkä pitää muuttua? Miten minä haluan muuttua? Näyttelyssä on myös tekstejä. Taitoin ne julisteiksi. Niiden tyyli vaihtelee tilastotieteellisestä yhteenvedosta haastattelun kautta runouteen. Kirjoitin itse pari ja haastattelin Ruslan Kantajevia, Suomessa asuvaa tšetšeeniä. Muut kirjoittajat ovat Raisa Foster (Dosentti, Taideyliopisto), Juha Mäkinen (Dosentti, Maanpuolustuskorkeakoulu) ja Laura Puumala (Tohtoriopiskelija, Turun yliopisto). Foster/Mäkinen/Puumala tulivat mukaan, koska meillä on käynnissä yhteinen, tiedettä ja taidetta yhdistävä tutkimushanke nimeltä JUEW (Just and Unjust Environmental Wars / Oikeutetut ja epäoikeutetut ympäristösodat). Aiheena on ympäristökriisien ja sotien välinen yhteys. Tekstit ovat näyttelyni osa, eivät vain sen oheismateriaalia. Tavoitteeni on, että tällä kertaa näyttelyn muotoinen taideteos puhuisi sekä asiatekstin että runouden ja kuvien kielellä. Ja että kokonaisuus olisi enemmän kuin osiensa summa. Monilla näyttelyn teoksilla on synkkä aihe. Eräs taiteen ihmeellisyyksistä on kuitenkin se, että synkkiä aiheita käsittelevä taideteos voi aiheestaan huolimatta olla jollakin tavalla vapauttavaa ja nautinnollista kokea. Mistä nautinto voi ankeiden aiheiden parissa tulla? Ymmärrys ja myötätunto ovat nautinnon muotoja. MUUTA OHJELMAA SOTA & LUONTO (seminaari / Kriittinen Klubi) Näyttelyn aikana Kriittisessä Galleriassa, lauantaina 16.3.2024 klo 14–16 pidämme seminaarin. Aiheena sota, pakolaisuus ja sodan ympäristövaikutukset. Tilaisuus on avoin ja ilmainen. Puhujat: Teemu Mäki & Raisa Foster, Laura Puumala, Rosa Rantanen. Kriittinen Klubi on Kriittisen Gallerian eräs toimintamuoto: kerran kuussa, lauantai-iltapäivänä galleriassa järjestetään tapahtuma, jossa käsitellään jotain mielestämme tärkeää aihetta kriittisen keskustelun ja taiteen keinoin. RIVERBULLS — Kirje Vladimir Putinille (dokumenttielokuva) Näyttelyn aikana YLE Teemalla & Areenassa tulee katsottavaksi Teemu Mäen dokumenttielokuva RIVERBULLS — Kirje Vladimir Putinille. Leffa valmistui vuonna 2023 ja käsittelee sotaa ja erilaisia tapoja olla mies. Päivitys 17.3.2024: leffan voi nyt katsoa YLE Areenassa. IHMISEN JÄLKEEN (oopperan radioversio) Näyttelyn aikana, YLE Radio 1:llä tulee kuunneltavaksi radioversio oopperasta. Ensimmäinen osa lähetetään 29.3.2024, klo 21:10, toinen osa 31.3.2024 klo 21:05. Teos on tämän jälkeen jonkin aikaa kuunneltavissa YLE Areenassa. Sävellys: Max Savikangas. Libretto ja ohjaus: Teemu Mäki. Oopperan ensi-ilta oli maaliskuussa 2023. Radioversio tehtiin syksyllä 2023. Teos käsittelee ihmisen suhdetta omaan kuolevaisuuteensa ja muihin eläviin lajeihin. Tervetuloa! Helsingissä, 13.2.2024 Teemu TEEMU MÄKI (s.1967, Kuvataiteen tohtori) on Kalliossa, Helsingissä asuva kirjailija, kuvataiteilija, ohjaaja (teatteri / elokuva / ooppera) ja tutkija. Näyttely Kriittisessä Galleriassa, maaliskuussa 2024, on hänen 61. yksityisnäyttelynsä. Teemun kiitokset rahoittajille: Taiteen Edistämiskeskus, Koneen Säätiö, Alfred Kordelinin Säätiö. 
TEOSLISTA
MAALAUKSET
 (Ateljeenäkymä 17.2.2024, keskeneräisen maalauksen kanssa.) Fantasialippu (Unelmieni Tšetšenia) / Fantasy Flag (Chechnya of My Dreams) Teemu Mäki 2024. Öljy kankaalle. 200 x 300 cm. Maalaus on vapaamuotoinen fantasia. Se perustuu lippuun, jota itsenäinen Tšetšenia käytti 1990-luvulla. Oma suhteeni kansallisvaltioihin ja niiden lippuihin on ristiriitainen. Kansallisvaltio on huono, mutta joskus hyödyllinen idea. Ei ole järkevää väittää minkään maa-alueen kuuluvan jollekin tietylle etniselle ryhmälle tai tiettyä kieltä puhuvalle ryhmälle. Ihmiset eivät oikeasti jakaudu tiukasti erillisiin kansoihin, rotuihin tai muihin vastaaviin, eivätkä ihmiset ole sidottuja mihinkään maapalaan sukunsa tai historiansa kautta. Kun luodaan kielen, uskonnon tai verenperinnön pohjalta kansallinen identiteetti ja vaatimus omasta maasta, aloitetaan samalla syrjintä: ulkopuoliset on karkotettava tai heille on annettava alempi status. Myös oman kansan jäseniä aletaan syrjiä, sillä kansallisesta identiteetistä kovasti poikkeavat tai tämänhetkistä kansallista identiteettiä kritisoivat henkilöt leimataan helposti pettureiksi. Kansa on oikeasti vain mielikuva. Ihmisryhmät liikkuvat ja sekoittuvat toisiinsa jatkuvasti. Siksi jokaisen valtion pitäisi kohdella kaikkia alueellaan eläviä ihmisiä yhtä hyvin heidän taustastaan, kielestään ja muista ominaisuuksistaan riippumatta. Toisaalta, kansallinen identiteetti ja vaatimus omasta maasta on alistetuille ihmisille usein ainoa keino säilyttää omia traditioitaan ja ainoa reitti vapauteen. Nykyisen Suomen alueella asuvat ihmiset elivät pitkään toisen luokan kansalaisina Ruotsin ja Venäjän alaisuudessa. Siksi oli tarpeen luoda fantasia Suomesta ja suomalaisuudesta — jotta voitiin tavoitella vapautta. Sama tarve on tälläkin hetkellä myös tšetšeeneillä, palestiinalaisilla, kurdeilla ja monilla muilla ihmisryhmillä, joiden on vaikea löytää mistään kotia. Laitan tässä tšetšeenit samalle listalle palestiinalaisten ja kurdien kanssa, sillä vaikka Tšetšenia on tällä hetkellä osittain itsenäinen osa Venäjää, eivät sen asukkaat ole vapaita, vaan Venäjää palvelevan feodaaliherran armoilla. Siksi suuri osa tšetšeeneistä on joutunut muuttamaan tai pakenemaan muihin maihin. Useimmat heistä, haaveilevat paluusta ja itsenäisestä Tšetšeniasta. Jos ja kun Tšetšenia joskus taas itsenäistyy, toivon ettei siitä tule vain yhden etnisen ryhmän, yhden uskonnon ja yhden kielen varaan rakennettua maata, vaan demokraattinen ja monikulttuurinen yhteiskunta. Katsoin Tšetšenian lippua ja leikin leikin: millainen olisi oma lippuni, jos maalaisin sen Tšetšenian lipun pohjalta? En tee pilaa Tšetšenian lipusta, vaan kannustan tšetšeenejä jatkossakin tavoittelemaan vapautta. Kannustan myös jokaista ihmistä tekemään itse oman lippunsa.  Katunäkymä Groznyissa / Grozny Street Scene Teemu Mäki & Sanna Halme, Maria Petrova, Sofia Tarassenko, Janne Vasama. 2012. Öljy kankaalle. 200 x 300 cm. Maalaus on fiktio, mutta siinä kuvattu tilanne on tosi. Venäjän armeijan sotarikoksista Tšetšenian sotien aikana on runsaasti varmaa tietoa.  Hadižat Gatajevan ja Malik Gatajevin muotokuva (vuonna 2010), he pelastivat sotaorpoja Tšetšenian sodista 1994…2009. Teemu Mäki 2011 / 2023. Öljy kankaalle. 200 x 300 cm. Hadižat Gatajeva ja Malik Gatajev eli ”Groznyin enkelit” ovat tšetšeenipariskunta, jotka perustivat orpokodin Groznyihin vuonna 1995, ensimmäisen Tšetšenian sodan aikana. Toisen Tšetšenian sodan aikana he pakenivat orpojensa kanssa Liettuaan. Siellä heidät haastettiin oikeuteen orpolasten kiristämisestä. Syytteet olivat ilmeisen perättömiä, mutta he joutuivat vankilaan ja heidät vapautettiin vasta pitkällisen oikeusprosessin jälkeen. Gatajevit siirtyivät lastensa kanssa Suomeen ja saivat täältä turvapaikan. Pirjo Honkasalo teki Hadižatista, Malikista ja heidän työstään dokumenttielokuvan, Melancholian 3 huonetta (2004), ja norjalainen toimittaja-kirjailija Åsne Seierstad kirjoitti heistä kirjan, Groznyin enkelit (2007, suom. 2008). Gatajevien vaikeuksista ja voitoista on Suomessa raportoinut varsinkin Voima-lehti.  Venäläinen interiööri / Russian Interior Teemu Mäki & Elizabeth Buset, Sanna Halme, Hanna Peräkylä, Maria Petrova, Hannele Rosenbröijer, Sofia Tarassenko, Matti Vainio. 2011–2013. Öljy kankaalle. 200 x 300 cm. Maalaus on vertauskuvallinen. Hyväosainen venäläinen perhe elää oman kotinsa turvassa, nauttien kulutushurmasta ja eskapistisesta viihteestä. Samaan aikaan toisaalla käydään sotaa, jota he huomaamattaan tukevat ja rahoittavat. He yrittävät olla ajattelematta sitä, mutta sodan hippusia tihkuu heidän suojauksensa läpi. Nykyhetken länsimaisen katsojan ei pidä ajatella olevansa ihan toista maata kuin maalauksen venäläiset konformistit, sillä mehän teemme vastaavaa monille muille — emme ehkä yhtä räikeästi, mutta vähintään yhtä tehokkaasti.  Marsyas (vain runoilija Marsyas pääsee pakoon) Teemu Mäki & Teo Ala-Ruona, Elisabeth Buzet, Sanna Halme, Hanna Peräkylä, Matti Vainio. 2011 / 2023. Öljy kankaalle. 300 x 200 cm. Marsyas on eräs henkilö antiikin Kreikan (ja Rooman) mytologiassa. Hän kuuluu satyyreihin, eli luonnonhenkiin. Satyyreilla on hevosenkorvat, joskus myös kaviot, ja pysyvä erektio. Satyyrit ovat Dionysoksen seuralaisia. Dionysos — roomalaisessa mytologiassa Bacchus — on elonkorjuun, viinin, hedelmällisyyden, hurmion ja teatterin jumala. Marsyas löytää Athene-jumalan hylkäämän huilun. Se on kaksiputkinen aulos ja Marsyas opettelee soittamaan sitä taitavasti. Marsyas on niin rohkea, että hän uskaltaa haastaa itseään ylemmän, eli Apollon-jumalan soittokilpailuun kanssaan. Apollon (roomalaisten Apollo), on lyyransoiton mestari. Molemmat soittavat kilpailussa upeasti: Marsyaksen soitto lumoaa juovuttavalla kiihkollaan, Apollon soitto sopusuhtaisella kauneudellaan. Apollon kuitenkin voittaa. Miksi? Tarinan joissakin versioissa ihan vain sen vuoksi, että hän on jumala ja Marsyas häntä alempi, pelkkä luonnonhenki tai metsänpeikko. Tarinasta on kuitenkin myös sellaisia versioita, joissa Marsyas meinaa voittaa, kunnes Apollon turvautuu johonkin epäreiluun keinoon. Apollon alkaa vaikkapa soittamisen lisäksi laulaa, mitä Marsyas ei osaa, ja vie siksi voiton. Tai Apollon alkaa soittaa lyyraansa ylösalaisin ja voittaa tällä epämusikaalisella tempullaan yleisön — varsinkin kun Marsyas ei pysty siihen vastaamaan, sillä huilua ei voi soittaa takaperin. Tarinan kaikki versiot päättyvät samoin. Voitettuaan musakilpailun Apollon sitoo Marsyaksen puuhun, nylkee hänet ja ripustaa hänen nahkansa puun oksalle. Mikä on tarinan vertauskuvallinen merkitys? Tulkintoja on monia. Yhdessä ääripäässä ovat ne, joiden mukaan Marsyaksen tarina opettaa, että on vaarallista haastaa vallanpitäjiä — ja jos haastaa, niin silloin kuuluukin tulla elävältä nyljetyksi. Marsyas on näin esimerkki hybriksestä, eli siitä että luulee aivan liikoja itsestään. Marsyaksen tarinaa on tulkittu myös päinvastaisella tavalla. Marsyas on ihailtavan rohkea ja vapaa olento, joka ottaa yhden jumalan hylkäämän instrumentin, opettelee soittamaan sitä hienosti, ja uskaltaa haastaa toisen jumalan soittokilpailuun. Vaikka hän häviää, hän on silti rohkaiseva esimerkki: hän pystyi ihmeellisiin tekoihin, nautti elämästään, ja ehkä hän seuraavalla kerralla myös voittaa — tai joku hänen kaltaisensa voittaa. Tässä mielessä hän muistuttaa titaani Prometeusta, erästä toista mytologista hahmoa, joka varasti tulen jumalilta ja antoi sen ihmisille. Jumalat rankaisivat Prometeusta yhtä ankarasti kuin Marsyasta. Mutta ihmiset saivat tulen. Ehkä Marsyaksen esimerkki ruokkii meitä jollain yhtä arvokkaalla. Taidemuseo Eremitaasissa, Pietarissa, on useita antiikin ajan patsaita, jotka esittävät Marsyasta, puuhun sidottuna, nyljettävänä. Sain siitä idean maalaukseen, jossa Venäjän presidentti, nostettuaan itsensä suunnilleen keisarin tai jumalan asemaan, alistaa kaikki muut paitsi Marsyas-runoilijan. Marsyaksen hän sitoo puuhun, nylkee, imee tästä elinvoimaa ja sitten tappaa. Marsyas kuitenkin tavallaan pakenee, sillä hän onnistuu näyttämään esimerkkiä muille — ei tarvitse alistua, voi taistella — ja koska hän on runoilija, hän osaa hyväksyä paikkansa luonnon kiertokulussa, sen että hänen raadostaan puhkeaa vaikkapa ruusu. — Pari pientä bonusta: /TEEMU%20MA%CC%88KI%20HOMEPAGE/alleg-flag-of-free-chechnya-drawing.jpeg) Vapaan Tšetšenian lippu (erään ulkopuolisen fantasia) / Flag of Free Chechnya (a Fantasy by an Outsider) Teemu Mäki Sekatekniikka paperille. 21 x 29,5 cm (35,5 x 46 cm). ...eli pieni luonnos isoon maalaukseen Fantasialippu (Unelmieni Tšetšenia).  Lukemisen ihme (Armas ja Ursula) Teemu Mäki 30.8.2020. Intiantussi paperille. 29,5 x 21 cm (46 x 35,5 cm). Tällä piirustuksella ei ole mitään tekemistä Tšetšenian kanssa, paitsi se, että kriittinen ajattelu ja kriittinen lukeminen voi estää sotia ja auttaa niistä toipumisessa. JULISTEET Teemu Mäki: Numeroita. Teemu Mäki: Numeroita ja niiden taustaa. Teemu Mäki: Tämä maa ei ole sinun. Laura Puumala: Siviilien koskemattomuus. Laura Puumala: Legitiimi auktoriteetti. Raisa Foster: Hallinnan logiikka vs. yhteisvauraus / The Logic of Domination vs. Revitalizing the Commons. Juha Mäkinen: Kylmästä sodasta luontokatoon. RUSLAN KANTAJEVIN HAASTATTELU Haastattelin Ruslan Kantajevia Kulttuurikeskus Caisassa 4.4.2023. Haastattelun voi kuunnella kokonaisuudessaan täältä (venäjänkielinen / englanninkielinen): Ruslan Kantaev interviewed by Teemu Mäki 4.4.2023. Interpretation by Mirya Nezvitskaya. Haastattelu on Bandcamp -alustalla. Voit kuunnella sen kolme kertaa ilmaiseksi.  Näkymiä näyttelystä / Views from the exhibition (7.3.2024):      Muistatko Tšetšenian? -näyttelyn aiempi versio: Muistatko Tšetšenian? — näyttely Kulttuurikeskus Caisassa, Helsingissä 2023. Toinen Tšetšenia-aiheinen hanke: Tšetšenia (Putinin Venäjällä) / Chechnya (in Putinist Russia) |
